Neuropsykologinen tutkimus

Neuropsykologisia tutkimuksia voivat tehdä neuropsykologian erikoispsykologit, Kelan erityistason kuntouttajapätevyyden saaneet psykologit (neuropsykologi, ET) ja neuropsykologian erikoistumiskoulutukseen hyväksytyt psykologit. Nekussa neuropsykologisia tutkimuksia tekevät kokeneet neuropsykologian ammattilaiset.

Neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioidaan valmiuksia, joilla on merkitystä oppimiselle ja selviämiselle jokapäiväisessä elämässä. Tutkimuksessa käytettävien menetelmien avulla selvitetään mahdollisimman laaja-alaisesti tutkittavan vahvoja ja heikkoja toiminta-alueita.

Vanhempien näkemys lapsen tilanteesta on tärkeä. Mikäli tutkittava on alaikäinen, keskustellaan ensimmäisen tapaamiskerran alussa vanhempien kanssa lapsen/nuoren tilanteesta, kehityksestä, vahvuuksista ja tuettavista puolista. Tutkimuskäyntejä on yleensä kolme tai neljä. Yksi tutkimuskerta kestää tavallisesti 1-1,5 tuntia. Tutkimuskertojen määrässä ja kestossa huomioidaan lapsen/nuoren jaksaminen. Tutkimuksen päätyttyä vanhempien kanssa keskustellaan tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksesta laaditaan myös kirjallinen lausunto vanhemmille ja lähettävälle lääkärille. Tutkimukseen voi kuulua myös yhteisneuvottelu vanhempien, opettajien ja/tai muiden lapsen/nuoren kanssa työskentelevien ammattihenkilöiden kanssa tukitoimien suunnittelemiseksi.

Neuropsykologiseen tutkimukseen tullaan yleensä lääkärin lähetteellä. Maksusitoumuksia neuropsykologisiin tutkimuksiin tekevät mm. kuntien kuntoutustyöryhmät, erikoissairaanhoidon lastenneurologiset, lastenpsykiatriset ja nuorisopsykiatriset työryhmät. Myös yksityislääkärit tekevät lähetteitä neuropsykologisiin tutkimuksiin. Yksityislääkärin lähetteellä suoritettavasta tutkimuksesta Kelan sairausvakuutuskorvaus korvaa osan. Tutkimuksiin voi tulla myös itsemaksavana asiakkaana.

Neuropsykologiseen tutkimukseen lähettämisen syitä ovat mm.

• kehitystason tai
• erityisvaikeuksien selvittäminen
• kielellisen kehityksen viivästyminen
• tarkkaavuushäiriöt
• kouluvalmiuksien arviointi
• oppimisvaikeudet
• kehitykselliset aivotoimintahäiriöt
• neurologiset sairaudet tai vammat
• neuropsykiatriset oireyhtymät (mm. ADHD, Asperger- ja Tourette-oireyhtymä)

Neuropsykologinen tutkimus sisältää aina tiedon kokoamista ja yhdistämistä yhteistyössä muiden tahojen kanssa - vanhemmat, päiväkoti/koulu ja muu hoitohenkilöstö ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Tietoa kootaan haastatteluilla, kysely- ja arviointilomakkeilla sekä monipuolisilla testimenetelmillä.

Arvioinnissa on tärkeää:

1. Ongelman mahdollisimman tarkka kuvaus
- Esim. lukemisprosessin mahdollisimman tarkka kuvaus, jotta saadaan selville, missä lukemisen osataidossa keskeisimmät vaikeudet ilmenevät.

2. Neuropsykologisten testien antamat tiedot tutkittavan taidoista ja kyvyistä eri osa-alueilla
- Erilaisten tehtävien avulla arvioidaan vahvoja ja heikkoja osa-alueita ja niiden suhdetta oppimisprosessiin.

3. Tiedot mahdollisista riskitekijöistä varhaiskehityksen aikana, joissakin tilanteissa myös erilaisten hermoston rakenteita ja toimintaa kuvaavien tutkimusten tulokset (esim. EEG ja MRI).

4. Tutkittavan minäkuva ja siihen vaikuttavat tekijät

- Tieto vuorovaikutussuhteista, motivaatiosta, itsetunnosta jne. on tärkeää, koska nämä tekijät vaikuttavat tutkittavan kokonaistilanteeseen.


nallet.jpg